Remonttipäiväkirja 2004
Pääsuunnittelijan hakua. Haastateltiin reilu puolenkymmentä
arkkitehtia ja yksi rakennusinsinööri. Oltiin jo tekemässä
valintaa, kun vielä toukokuun lopussa otettiin yhteyttä
Pohjois-Pohjanmaan
Korjausrakentamiskeskukseen (PORA), ja kysyttiin, löytyykö heiltä
listaa korjausrakentamiseen perehtyneistä suunnittelijoista. Lista
löytyi ja soittelin siitä n. puolet läpi, joista suurin
osa oli liian kiireisiä meidän aikatauluun. Pari lupaavaa sain
paikalle perehtymään tilanteeseen. Iltaisin piirrellään
erilaisia luonnoksia leivinpaperille ja luetaan remonttikirjoja.
1.6.
Käytiin PORA listoilta löytyneen suunnittelijakandidaatin kanssa
talolla. Vaikuttaa erittäin pätevältä, kiinnostuneelta
ja myös muuten ajatuksiltaan sopivalta. Referensseinä mm. Maikkulan
kartano. Lisäksi käytiin katsastamassa lähistöllä
tehtyjä, hänen suunnittelemiaan kahta erilaista peruskorjaus-/laajennuskohdetta.
Hinta-arvio tulee viikon päästä, ja pelottaa vähän,
että voi olla turhan kallis.
10.6.
Saatiin hintatarjous suunnittelijalta, ja oli positiivinen yllätys
kun oli samaa tasoa kuin muutkin. Päätös ei ollut vaikea,
kun kyseinen henkilö oli aivan omassa luokassaan muihin kandidaatteihin
verrattuna, joten kiitos PORAlle hyvästä vinkistä!
11.6.
Soitin suunnittelijalle ja kerroin valinnastamme. Virallinen
suunnittelu aloitetaan juhannusviikolla. Saatiin talokaupat tehdyksi,
ja nyt pääsee mellestämään vanhan osan kanssa.
13.6.
Käytiin raivaamassa pusikot seinän vierestä, Taina hääri
pensassaksien varressa. Minä revin lattiamattoja, katon
Haltex-levyjä
rikki makuuhuoneesta, olohuoneesta, keittiöstä ja eteisestä.
Tavoitteena oli löytää alkuperäiset katto- ja lattiapanelit,
ja löytyihän ne. Avauskohdissa alkuperäiset maalatut lattiat
ja katot olivat jopa yllättävän hyvässä kunnossa,
ja eritoten makuuhuoneen lattia näytti siltä kuin olisi vasta
tehty. Tässä vaiheessa voisi kiittää aiempia remontin
tekijöitä, koska alkuperäiset lattiat näyttäisivät
säilyneen hyvin kovalevyn ja muovimattojen suojassa.
 Ulkoseinissä piti olla enoni mukaan sisäpuolinen uretaanilevy-lisäeriste,
joka oli tarkoitus poistaa ja vaihtaa puukuitulevyksi. Lähempi tarkastelu
kuitenkin osoitti enoni muistikuvat vääriksi, ja seinästä
löytyikin 50mm mineraalivilla ja lastulevy, onneksi ilman muoveja!
Niinpä nyt ei tarvi seinille tehdä muuta kuin laittaa uudet tapetit.
15.6.
Roskalava oli saapunut pihaan. Siivottiin
pihavarastoa. Löysin uretaanieristeet toisen makuuhuoneen seinästä, johon
on tehty sauna/kph, joskus 90-luvun loppupuolella. Ei kovin paha takaisku, kun
huone menee saunan myötä aika pitkälti purkuun ja uusiksi. 17.6
Revin Haltexit irti makuuhuoneen katosta.
Taina ja Anneli-mummu touhusivat pihamaan pusikoiden kimpussa oksasaksien
kanssa. Tenavat leikki piilosta ja roikkuivat aidalla. 22.6.
Revin Haltexia irti olohuoneen katosta. Taina irrotti nauloja listoista. Tenavat
touhuili omiaan. 24.6.
Juhannuksen kunniaksi haettiin Säästökuopasta tenaville teltta ja isille komeat
muoviset Black & Decker
-työkalupakit. Siivottiin vinttiä. Taina tonki romuja
ylhäällä ja nakkeli roskat ikkunasta pihalle. Minä ja tenavat kärrättiin roskat
lavalle. Tenavat oli innoissaan "heitä äiti, heitä!". Minä järkkäsin työkalut uudenkarheisiin
Black & Decker
-työkalupakkeihin. Tenavat
leikki pihalle pystytetyssä teltassa. 25.6.
Juhannusaatto K-raudassa :-(. Taina löysi hyvät metallilastat
liimajälkien rappaamista varten. 26.6.
Vietettiin juhannuspäivä Peltolassa. Siivottiin liiterin viereistä romuläjää.
Taina rappasi liimajälkiä olohuoneen katosta. Minä revin viimeiset
Haltexit ja listat irti. Irrotin nauloja
makuuhuoneen katosta, tenavat oli apulaisina keräämässä nauloja purkkiin.
Nauloilla sai päivän päätteeksi ostaa äidiltä karkkia
28.6.
Käytiin katsomassa taloa arkkitehtitoimiston porukan kanssa, joka aloitti
talon mittaamisen kuvia varten. Pääarkkitehti Jukka käytti Tainaa ja minua
tutustumassa lähistöllä toteutettuun mielenkiintoiseen kattoratkaisuun, jota
ajatteli myös meidän taloon. Oli aika "hurja", saas nähdä.
3.7.
Siivoiltiin kellaria, josta löytyi taas mitä ihmeellisimpiä tavaroita
ratakiskonpätkistä alkaen.
6.7.
Kävin viemässä arkkitehtitoimistoon luonnokset meidän uusista ajatuksista.
Kaverit olivat väsänneet muutamia mielenkiintoisia luonnoksia ja pienoismallikin
oli tekeillä. Tuumailtiin eri ratkaisuja kahvipöydän ääressä.
7.7.
Aloitin ullakkohuoneen purkamisen repimällä Haltexit ja naulat seinistä ja
katoista. Huoneen seinät on mitä ilmeisimmin tehty jostain vanhasta junan
vaunusta (nro 54297).
10.7.
Noidannuoli iski kaupan parkkipaikalla, seurauksena aika totaalinen
rampautuminen ja säkillinen pillereitä. Hommat seisoo pari viikkoa.
Suunnittelutiimi onneksi on toimintakykyinen, ja touhu jatkuu sillä rintamalla.
18-29.7.
Haastatellaan mm. keittiötoimittajia ja vertaillaan eri rautakauppojen
rakentajatilien edullisuutta. Alustavasti
Starkki on vahvoilla. K-raudasta tulee liikaa epämääräisiä jossitteluja
selkeiden hintojen sijaan mm. pellavavillasta ja Rannilan peltikatteista.
Löytyi asiallisen oloinen ja järkevän hintainen vastaava mestari. Soitin kaverin
isälle, jolla olisi vaadittava pätevyys ja ammattitaito. Hän kieltäytyi
kunniasta, mutta suositteli työkaveriaan, joka toimii myös
pienrakentajapuolella. Eskolle kiitokset hyvästä vinkistä!
Kaveripiiristä löytyy putkimies Jamppa, jonka kautta löytyi
LVI-suunnittelija/vastaava. Kiitokset myös Jampalle!
Pääsuunnittelijan kautta löytyi rakennesuunnittelija, jonka kanssa neuvottelut
vielä käynnissä. Sähkösuunnittelija on vielä kysymysmerkki, mutta löytynee
lähiaikoina.
30.7.
Selkä alkaa toimia pikkuhiljaa. Revittiin Haltexit keittiöstä ja toisesta
makuuhuoneesta. Keittiöstä paljastui hieno tummanruskeaksi petsattu paneelikatto,
jota ei tulevien muutosten vuoksi valitettavasti pystytä säästämään
sellaisenaan.
Suunnitelmista muutamia eri variaatioita lähinnä kuistin osalta, laajennetaanko
vai ei. Päätetään luopua kuistin laajentamisesta lähinnä kustannussyistä.
Rakennusvalvonta oli alustavasi tyrmännyt laajennuksen "liian radikaalin"
kattoratkaisun, joka mahdollistaisi hyvät parvitilat yläkertaan.
3.8.
Pääsuunnittelija jatkaa neuvotteluja rakennusvalvonnan kanssa. Lievää
myöntymistä havaittavissa, mutta asia menee kaupunkikuvatyöryhmän
ratkaistavaksi, jonka lausunto saadaan viikon päästä.
13.8.
Rakennusvalvonnasta tuli kielteinen päätös, laajennusosa oli liian "radikaali"
Peltolan alueelle. Vaadittujen muutosten jälkeen kattomalli on ainakin huonompi
ja kalliimpi. Ehkä rumempikin, mutta kauneushan on katsojan silmässä. Ei auta
kuin taipua virkamiesten edessä. Tuli harmillinen kuukauden viive. Istuttiin
arkkitehdin kanssa joukolla tuumailemassa miten ulkoasua muutetaan ja päädyttiin
hyvin samankaltaiseen ratkaisuun, kun oli alkuperäisissä omissa kaavailuissa
kesäkuussa. Vähän harmittaa kun jouduttiin hylkäämään arkkitehdin ehdottama
moderni laajennusversio, jossa oli omat ylivoimaiset etunsa, mutta eipä tässä
uudessakaan ole mitään vikaa.
16.8.
Saatiin uudet luonnokset. Hyvältä näyttää...kuitenkin :-)
19.8.
Purkamista riittää. Revin tänään taas vanhan osan listoja ja mattoja irti.
Tutkailin kellaria tarkemmin. Naapurin alkuperäinen asukas vahvisti aiemman
havaintoni, että sokkelit on rakennettu kivistä kasatun "anturan" päälle. Koska
tuo kiviantura tulee vastaan n. 5-10cm nykyisen lattiapinnan alapuolella, ei
juuri kannata ruveta syventämään. Onneksi luovuttiin jo aiemmin suunnitelmasta
tehdä sauna jne. tiloja kellariin, koska syventäminen olisi ollut liian kova
urakka. Jostain syystä valtaosa kellarinsa syventäneistä naapureista sanoo, että
enää ei alkaisi toista vastaavaa operaatiota tekemään. ;-)
Taloon tuleva vesijohto on uusittu muoviseksi muutama vuosi takaperin, kun
kaupunki on kunnostanut kadun ja viemäröinnit. Hyvä juttu! Vanhat betoniset
viemärit täytyy uusia, ja vetää viemäri suoraan kaupungin viemäriin. Nykyisin
välissä on kaivo, johon kiinteä aines kerääntyy ja täytyy tyhjentää ajoittain.
Homma hoituu vetämällä putki kaivon läpi.
27.8.
Saatiin viimeinkin lupapaperit sisään.
Viikon aikana on tullut pohdittua salaojituksen saloja ja järkevyyttä,
erityisesti vanhan osan kohdalta. Nykyään salaojat tehdään sen kummemmin
pohtimatta niiden merkitystä ja toimintaa. Rahaa saa palamaan, vaikka
välttämättä salaojalle ei ole tarvetta, mutta toisaalta se tuo yhden lisäriskin
rakennuksen tekniseen toimintaan. Pohdinta jatkuu ja vaatinee syvällistä
keskustelua rakennesuunnittelijan kanssa ja maaperätutkimusta.
28.8.
Perhe lähti mummolaan, ja isillä on viikonloppu aika ryskätä ja temmeltää.
Poistin loputkin listat ja muovimatot olohuoneesta ja keittiöstä. Nyt on
keittiössä komea punainen linoleumilaattalattia ja olohuoneessa vanerilattia.
Nuo saa jäädä toistaiseksi suojaamaan alla olevaa lautalattiaa.
Tein "maaperätutkimusta" ja kaivoin pari kuoppaa pihalle ja yhden kellariin.
Pihalla kivijalan vieressä oli n. puoli metriä ruokamultaa ja sitten puhdasta
hienoa hiekkaa n. metri mihin lapiota riitti. Kivijalasta ei löytynyt
bitumointia tai muutakaan kosteuseristystä, kuten epäilinkin.
Laajennusosan nurkalla kaivetussa kuopassa oli lapion piston verran ruokamulta,
saman verran hiekkaa ja uudestaan ruokamultaa, ja siitä hiekkaa.
Kellarin lattian alta löytyi lapion piston verran hiekkaa ja sitten kivikova
kuiva savikerros, jota löytyi ainakin n. 20cm, mitä jaksoin raapia. Naapurin
isännän havainnot omalta tontiltaan siis pitivät paikkansa meidän tapauksessa.
No bisnes like purubisnes! Aloin purkamaan kellarin kattoa ja tiputtamaan muhia
alas. Kutterinpuru on pakattu tosi tiukkaan ja näytti pysyvän hyvin
lattianiskojen välissä. Mietin josko onnistuisi kuoria vain alin 15cm:n
lisäkerros pois, ja jättää lattianiskojen välinen puru paikoilleen.
Periaatteessa voisi onnistuakin, mutta näytti pikkuhiljaa vajoavan ne purut,
joten pitäisi saada nopeasti uusi tuki alle, kun vähän lähtee pois. Päädyin
ainakin kellarin ensimmäisen huoneen osalta, johon tulee mm. teknistä tilaa ja
eniten kulkua tiputtaa kaikki. Pystyypä viemään sitten johdot ja putket
lattianiskojen välissä, ettei kolise pää niihin.
Sekin tuli selväksi, että purua tulee järkyttävä määrä jos koko katon purkaa.
Uudelleensijoitus ja säilytysongelmat pitäisi ratkaista. Osa menee ainakin
vintille, mutta ei sinnekään kaikkia saa mahtumaan. Kaupittelin naapurin
remonttikohteeseen, mutta heillä oli jo 35 säkkiä omasta takaa pihan perällä :-)
Hämmästys oli suuri kun v.1945 tehdyn talon lattiasta löytyi vuoden 1957
Helsingin Sanomat. Hetken miettimisen jälkeen jäi aikamatkaajateoria häviölle ja
tulin tulokseen, että lattia on aukaistu sunnuntain 12.5.1957 tienoilla. Illalla
kaivoin isovanhempieni kauppakirjan esille, joka on päivätty syyskuussa 1956.
Mitä ilmeisimmin lattia on ensimmäisen talven jälkeen havaittu vetoiseksi, ja
Aleksi on laittanut tiivistepahvit lattialaudoituksen alle ja heittänyt sekaan Hesarin
muistoksi jälkipolville. Kiitos dokumentaatiosta!
Korkeutta tuli 193cm nykyisestä lattianpinnasta. Tuosta jos vähentää
kattopaneelin verran, niin vielä jää muutama sentti varaa hiuskuontalon
yläreunasta, joka riittää hyvin.
29.8.
Raijan kaappi, eli keittiön kulmassa oleva pieni kaappi johon äitini sai
pikkutyttönä laittaa tavaransa, sai kokea julman purkukohtalon sorkkaraudan
toimesta.
Löytyi ensimmäinen muovikerros rakenteista. Ilmeisesti eteisen katosta on myös
veto tunkenut kämppään kun alkuperäisen katon päälle oli laitettu n. muovikalvo,
n 20mm styrox-levy ja uusi panelointi.
Aloin purkamaan vinttihuoneen kattolaudoitusta. Ensimmäisen vinon lappeen
lasivillaeristystä poistaessa sai kokea parin sekunnin sisällä riemun vaihtuvan
pelonsekaisen hämmennyksen kautta helpotukseen. Laudoituksen takana oli
vuorauspahvi, lasivilla ja uusi vuorauspahvi, jonka takana vaikuttaa olevan
tuuletusrako, riemu valtaa mielen! Pahvi rikki ja takaa paljastuu muovikalvo,
pelko iskee! Sekunnissa pelko muuttuu hämmennykseksi, kun havaitsen että muovi
on viillelty paikoitellen rikki. Mitähän tolkkua tässä on? Takaa löytyy sentään
kuitenkin n. 15mm kokoinen ilmarako, huh helpotusta!
Edellä mainittu rakenne oli reilun 30v. aikana selvästikin vaurioittanut hieman
vesikattoa, mutta yllättävän vähän. Löytyi pieni paikallinen reilun kämmenen
kokoinen sieniviljelmä, joka
ei anna syytä suurempaan huoleen. Panu Kailan rakentajan sienioppaan perusteella
kyseessä on ilmeisesti ruskolahottajiin kuuluva Laakakääpä. Muutama kattotuolin yläreuna on kärsinyt pieni
lahovaurioita, mutta ilmeisesti niistäkin selvitään ilman suurempia
operaatioita. Vesikaton laudat oli aika tummia pinnaltaan, mutta muuten
kunnossa. Todennäköisesti katto on joskus vuotanut, koska muutama vesikaton
lauta näytti tulleen vaihdetuksi samoihin junanvaunulautoihin, mitä löytyi
vinttihuoneen seinistä. Valitettavasti kamerasta loppui akut, joten kuvat
katosta ja sieniviljelmästä saa odottaa muutaman päivän.
Avasin molemmat vinot lappeet, ja otin eristeet, pahvit ja muovit pois. Lopuksi
portaan alaovi, ja ikkunat molemmista päistä auki ja vintti tehotuuletukseen.
31.8.
Siivoilin puretut lautaosat pois vinttikamarista. Aloitin purkamaan
junanvaunun laudoista tehtyjä seiniä, mutta luovuin ajatuksesta toistaiseksi, kun
havaitsin että niissä oli eristeenä kutterinpurua. Pitää ensin hoitaa purujen
osalta logistiikka kuntoon.
Tuumailin reilun tovin verran tulevaa porrasta ja sen vaikutusta mm.
kattotuoleihin ja kellariin. Nähtävästi systeemin vaati jonkinmoisen tuen
kellarista. Samalla tajusin, että portaan kohdalta purettavasta välipohjasta
tulee taas tolkuton määrä kutterinpurua.
1.9.
Putkijamppa kävi visiitillä ja tutkailtiin tulevia vesijohto- ja
viemärimuutoksia.
4.9.
Ruuvin erinomaisuus alkaa selkenemään, kun repii sorkkaraudalla irti ovenkarmia,
joka on kiinnitetty 5 tuuman upotetuille rautanauloilla. Purkaminen on
helppoa, mutta ehyenä purkaminen sairaan hidasta!
Urakoitsijakandidaatti kävi katsastamassa paikan ja suunnitelmat, ensi viikolla
pitäisi saada tarjousta perustus- ja runkotöistä.
9.9.
Vesikaton lahovaurioiset laudat saivat ammattilaisilta lähtökäskyn, mahdollisen
terveysriskin vuoksi. Nehän kyllä jää kylmään tilaan, mutta vaihdetaan nyt
sitten, niin ei jää jossiteltavaa.
10.9.
Sähkösuunnittelu käynnistyi.
Eräs valtakunnallinen remonttifirma antoi järkyttävän kokoisen kustannusarvion
laajennuksen runkotöistä, katsellaanpa vielä nuo pienemmät paikallisen tason
putiikit, joita on ehdolla kaksi kappaletta. Toisesta ei mitään tietoa, kuin
nimi ja toisessa on töissä entinen naapuri Veijo.
13.9.
Selvitin maaperätutkimuksen tekoa erään insinööritoimiston kautta, jonka
yhteystiedon sain tutun tutun kautta. Hinta oli tuplaantunut siitä mitä tutun
tuttu oli maksanut ja aikoi selvitä yhden reiän kairauksella. Alkoi epäilyttää
palvelun laatu, ja kysyin PORAsta onko
tuolla yhdellä reiällä mitään virkaa. Suositus oli, että vähintään kaksi reikää
pitäisi tehdä, että voi mitään päätellä. Siispä pyytämään myös toista tarjousta.
17.9.
Soitin toiseen maaperätutkimuksia tekevään firmaan, ja yllättäen siellä
tutkimuksista vastaavana oli isoveljeni Markun vanha opiskelukaveri. Pääsimme
yhteisymmärrykseen palvelun hinnasta, sisällöstä ja aikataulusta varsin
kivuttomaksi. Joskus käy tuuri!
21.9.
Saatiin ensimmäinen versio sähkösuunnitelmasta kommentoitavaksi. Vaatii
vähän säätämistä.
22.9.
Paikallinen rakennusfirmakandidaatti (se tuntematon) antoi urakkatarjouksen
laajennuksen perustus- ja runkotöistä. Hinta oli hyvinkin kohtuullinen, mutta
pikkusen epäilyttää.
23.9.
Käytiin ex-naapuri Veijon pomon kanssa arvioimassa laajennusprojektia.
Tuntityönä tehtynä hinta-arvio oli korkeampi kuin toisella paikallisella
ehdokkaalla, mutta n. 50% halvempi kuin valtakunnallisella lehdissä
mainostavalla putiikilla. Vaikutti pätevältä ja luotettavalta, joten kaupat
tuli.
Kyselin työpaikan sisäisillä keskustelupalstoilla, onko kellään kokemuksia siitä
toisesta tuntemattomasta firmasta. Sain yhden vastauksen, jossa
kylpyhuoneremontin aikaansaannoksia käsitellään jatkossa raastuvassa. Onnittelin
itseäni hyvästä valinnasta kun päätin luopua ko. firman palveluksista.
Meidän Talo-lehdessä 5/2004 esiteltiin totutusta poikkeava
ilmanvaihtojärjestelmä, jossa poistoventtilit on lattiassa. Etuina mainittiin
mm. pölyn pysyminen lattian rajassa, ja tasaisempi lämpötila koko asunnossa sekä
lämmityskustannusten putoaminen jopa 50%! Kiinnostuin asiasta ja otin systeemin
kehittäjään yhteyttä joskus elokuun puolella. Nyt tipahti luonnokset
postiluukusta. Vaikuttaa edelleen mielenkiintoiselta, katsotaan mitä
LVI-suunnittelija tuumaa.
25.9.
Pientä puuhastelua kohteessa. Minä irrottelin kaakeleita keittiöstä ja Taina
alkoi purkamaan kylppärin seiniä ruuvaamalla Gyprocit ja muut irtoavat osat
irti.
27.9.
Käytiin kairaamassa reikiä pihaan. Jonkin sorttista hiekkaa pariin metriin asti
ja sitten ohut savikerros ja taas hiekkaa, kivisempää maata alkoi ilmaantua
jossain 4-7m syvyydessä. Pohjavesi oli n. 165cm:n syvyydessä, eli n. 15cm
nykyisen kellarin lattian alapuolella. Lopullinen raportti saadaan perjantaina.
29.9.
Käytiin maanrakennusfirman leivissä olevan kaverini Tommin kanssa
tutkailemassa minkälaisella koneella ja miten olisi paras hoitaa maatyöt. Aikoi
järjestää jotain isompien työmaiden sivussa, ettei tarvi seisottaa koneita
turhaan tontilla, kun maita ei saa kuitenkaan siirrettyä sitä mukaa kuin kaivuri
kaivaa, ellei tilaa kymmentä autoa jonoon tien varteen. Kuulosti hyvältä
ajatukselta, että ei tarvi maksaa siitä kun kaivuri odottaa kuorma-autoa tai
toisinpäin, vaikka meneekin ajallisesti muutama päivä kauemmin.
2.10.
Kaadettiin pihlaja tulevan laajennuksen päädystä.
3.10.
Kaadettiin pensasaitaa ja purettiin verkkoaidan pätkä, että pääsee koneet ja
kuorma-autot paremmin tontille.
12.10.
Kävin siivoamassa viimeiset risukot ja roskaläjät laajennuksen alta, niin
päästään huomenna kaivamaan.
13.10.
Kaivettiin pintamaat pois n. metriin ja laitettiin tilalle n.30cm. kerros
kalliomursketta 6-16mm. Homma alkoi n. klo 16.30 kaivurin ja rekan voimalla.
Rekka täyteen poistomaata ja uusi rekka tilalle. Toisen rekan poistuessa
täydessä lastissa paikalle pyyhälsi ensimmäinen rekka takaisin täydessä
soralastissa. Sorat kuoppaan ja reunalta viimeinen poistettava maa rekan
kyytiin. Homma sujui tosi hienosti ja kivuttomasti, aikaa koko touhuun kului n.
2,5 tuntia. Erityisesti sain hämmästellä kaivurikuskin sentintarkkaa
työskentelyä, kun kuopan pohja oli käsivaralla 1cm sisällä suunnitellusta
korosta. Maat löysi tiensä rekan kyytiin naapurin tontin kautta talon nurkkaa ja
katuvalojen kaapeleita hipoen, mutta kaikki säilyi ehyenä ja muruakaan ei
tippunut naapurin puolelle siivottavaksi. Tietyissä asioissa kannattaa
luottaa ammattilaisiin ja hommata firma jolta löytyy riittävästi kapasiteetti,
ettei tarvi kuluttaa aikaa tuhertamiseen!
Ainoa moka tuli tilaajan eli minun toimesta. Kaivurikuski väisteli
piharakennukseen menevän sähkökaapelin taidolla, kunnes minä pistin sen lopuksi
pensaiden juuria leikatessa touhukkaasti oksasaksilla poikki, ja kipinät vain
sinkoilivat ;-). No kaapeli
olisi kuitenkin pitänyt katkaista parin viikon sisään joten varsinaista vahinkoa
ei päässyt tapahtumaan, kun kaapeli pitää kuitenkin uusia. Varasto nyt vain
pimeni vähän suunniteltua aiemmin.
Pihalle jätettiin muutama kuutio hiekkaa tulevaisuuden varalle.
16-17.10.
Vein vinttikamarin purkurojut peräkärryllä kaatopaikalle ja paluureissulla hain
salaojatarvikkeet Välivainion K-Raudasta,
jossa onneksi myytin 3:n metrin mittaista Uponor
Tupla salaojaputkea, joka on hieman kalliimpaa, mutta helpompaa kuljettaa omin
konstein kuin 6m:n salko.
Laajennusosan salaojituksen asentamista. Olis kannattanut sittenkin hillitä
kaivurikuskia soran levittämisessä, koska on se aika ikävää lapioitavaa.
Lapiollisen kun saa pois, niin puolikas valuu takaisin. No eiköhän se siitä kun
on nyt yhden tarkastuskaivon ja seinän verran harjoitellut ja tuumaillut.
Pihalle kertynyt hirvittävä risuläjä sai kyytiä oksasilppurilla. Loistava ostos
vaikka olikin aika hintava.
18.10.
Asensin 9m salaojaputkea laajennuksen päätyyn.
19.10.
Asensin 3m salaojaputkea laajennuksen takaseinälle.
Olen patistellut rakennesuunnittelijaa runkokuvien suhteen. Kaveri on
kunnallisvaaliehdokkaana, joka osaltaan häiritsee. Lupaa kuvat vaalien jälkeen.
23.10.
Taina katkoi syreenipensaita talon aidan vierustoilta, jotta kaivuri pääsee
kaivamaan salaojia. Minä kaivoin kuoppaa ja revin pensaan juuria talon vierestä.
24.10.
Syreenien karsiminen jatkui. Revin laajennuksen kohdalta vuorilautoja irti ja
alta paljastui alkuperäinen pystyponttilauta. Samalla ratkesi talon väriongelma,
kun sieltä löytyi alkuperäinen keltainen sävy. Laudat pääsi sivuston
taustakuvaan, mutta valitettavasti ainakin oma kone vääristää värin.
25.10.
Remonttifirman miehet ja Bobcat-kaivuri saapuivat hommiin.
Laajennuksen osalta soran tiivistäminen ja vanhan osa salaojitus piti alkaa.
Salaojasora loppui alkuunsa, joten tiivistäminen jäi odottamaan uutta
soralastia. Jostain syystä kaivurikin päätti olla sitten kaivamatta ojia
valmiiksi, joten homma ei edennyt oikeastaan yhtään. Iltapäivällä saatiin
kasetillinen eli yksi täysi rekkalasti soraa.
26.10.
Nyt saatiin laajennuksen pohja oikeaan korkoon ja tiivistettyä. Vanhan osan
salaojitus jatkuu.
27.10
sokkelimuottien teko etenee, niin myös vanhan osan salaojitus. Kaivurikuski
oli vähän purnannut kun joutuu hyppimään laittamassa putkia. Rakennusmiehet
riensivät apuun, joten sokkelihomma viivästyy.
Saatiin pihakaivopaketti paikoilleen ja samalla päätettiin hyödyntää kuukauden
loppuun voimassa oleva kaivulupa kaupungin puolelle viemäriin liittymistä
varten. Olin jo ajatellut siirtää liittymisen ensin kesään, mutta samallahan sen
kaivaa kun kone on paikalla. Pikatahtiin yhteyttä kaupungin viemärimestariin,
että milloinka ehtivät paikalle. Soittorumba jatkui sähkölaitokselle, Oulun
puhelimeen ja Soneralle josko tulisivat merkitsemään kaapelinsa. Soneralla ei
ollut kaapelia, sähkölaitos ehti paikalle samana päivänä, ja puhelinlaitos
seuraavana aamuna. Tietenkään ei sähkölaitoksen kaveri voinut merkata sitä
puhelinkaapelia samalla, kun "ei ole ollut tapana kaupunkialueella merkkaille
toisten kaapeleita". Vesilaitos pääsee paikalle seuraavana iltapäivänä, jos vain
saadaan kuoppa kaivettua siihen mennessä.
28.10.
Rakennusmiehet joutuivat toisaalle. Kaivurikuskin kanssa huomasimme, että yhtä
tarkastuskaivoa piti nostaa. Itse jouduin poistumaan töihin, ja kaivurikuski jäi
touhuamaan yksikseen. Iltapäivälle soittelin ja kaveri kertoi saaneensa loput
salaojat paikoilleen ja korjanneen sen kaivonkin. Suuri helpotus itselle ja isot
kehut kaverille.
Puolilta päivin sain viime tipassa peruutettua vesilaitoksen ukkojen tulon, kun
kuoppa on vielä kaivamatta. Sähkö- ja puhelinkaapelia oli sen verran tanakasti
että välit pitää kaivaa lapiolla. Sovittiin vesilaitoksen kanssa uusi aika
maanantaille.
Hain rakennesuunnittelijalta rakennekuvat, löytyi vielä muutamia virheitä, jotka
pitää korjata.
29.10.
Rakennusmiehet palasivat työmaalle. Kadun varren viemäriliittymä saatiin
auki kaivurin ja yhden lapiomiehen voimin aamupäivän aikana. Sokkelimuotin teko
jatkuu, vaikka salaojahomma viivästytti sitä ikävästi, muuten olisi varmaan jo
valukunnossa.
30.10.
Haettiin tenavien kanssa Välivainion
K-raudasta läjä 3m:n Uponor
sadevesiputkia ja -kaivoja sekä
EPS 120
ROUTA-levyjä.
2.11.
Arkkitehdin kanssa kiinnitimme huomiota rakennesuunnitelman massiivisiin kattopalkkeihin jotka
syövät yläkerran korkeutta. Jätän arkkitehdin ja rakennesuunnittelijan ratkomaan
ongelmat keskenään, josko pääsevät yksimielisyyteen.
4.11.
Remonttifirma sai valettua laajennuksen sokkelin, joka saa kuivua muutaman
päivän viikonlopun yli armeliaan kosteassa syyskelissä omia aikojaan.
8.11.
Rakennusmiehet palasivat työmaalle purkamaan sokkelimuotteja. Muotin alaosan
lankut osoittautuivat työläiksi poistaa ja osa lähti hammastikkuina.
Yllätyin pikaisesta tarpeesta tilata sisätäytön hiekat. Tuumasta toimeen,
onnistuu ylihuomiselle.
10.11.
Sokkelin sisätäyttö. Kommunikaatiohäiriön tms. vuoksi paikalle ilmaantui 2
rekkaa täydessä hiekkalastissa. Lähetettiin toinen pois. Täyttö sujui
kivuttomasti kun oli taas kunnon kaivuri paikalla siirtämässä hiekkaläjää tieltä
sokkelin sisäpuolelle.
Suunnittelijat pääsivät yhteisymmärrykseen palkeista. Pitää vähän muuttaa
runkokuvia. Nyt pitäisi olla lopullinen versio käsissä, että pääsee
rakennusmiehet rungon tekoon.
11.12.
Talvi pukkaa päälle. Rakennusmiehet haluaa saada styroksit sisätäytön päälle
ennen kuin jäätyy ja jostain syystä viemärit ja putket upotettua ensin. Omasta
mielestäni hiekan voisi peittää väliaikaisesti ja laittaa sitten myöhemmin
viemäri jne. kun on seinät ensin ympärillä. Yritetään tehdä Jampan kanssa
viemärihommat viikonlopun aikana jos vain saadaan tarpeet tontille.
Minun piti purkaa vanhan seinän ulkovuori itse, mutta aika ei riitä, joten jätän
rakennusmiesten tehtäväksi.
12.11.
Ei saatu viemäriputkia tontille, homma siirtyy alkuviikkoon. Hiekka peitetään
yhdellä styroxkerroksella.
Huomasin, että terassin tolpan alta oli jäänyt Finnfoam routaeriste pois, vaikka
suunnitelmassa sellainen oli. Kysyin asiasta valvojalta ja
rakennesuunnittelijalta. Puute voidaan korjata riittävällä pintapuolisella
routaeristyksellä
15.11.
Nyt se talvi ja pakkanen sitten tuli. Runkotyöt alkaa. Putkitarpeita
ei saatu vieläkään. Rakennusmiehet asentaa viimeisiä routalevyjä uuden osan
ympärille.
16.11.
Nyt tuli viemärin pätkät ja pakkasta n. 5 astetta. Jampan kanssa rouhitaan
viemäreitä pinnasta 50mm jäätyneeseen hiekkaan ja kirotaan ja taas kairataan. Ei
mitään tolkkua. Pinnan alla hiekka on vielä sulaa. Kymmenen aikaan päätetään
luovuttaa ja jättää loput seuraavalle päivälle.
17.11.
Bobcat-kaivuri kävi täyttämässä salaojakaivannot ja peittämässä routalevyt.
Jatketaan taas klo 18 alkaen viemärien upotusta, nyt sitten hiekka on pohjia
myöten jäässä kun pakkanenkin kävi -10 asteen nurkilla. Toteamme että ei pysty
täyttämään eikä ole järkeä täyttää kaivantoja. Jätämme viemärit, kaivannot ja
jäätynee hiekkaläjät rakennusmiesten murheiksi. Itsepähän sitä halusivat.
Jälkiviisaana toteamme, että olisi pitänyt ymmärtää, että kiire asian suhteen
poistui siinä vaiheessa kun meni pakkasen puolelle alkuviikosta. Viikonloppuna
olisi vielä ehditty tehdä sulan aikana. Murehditaan ongelmaa joskus sitten kun
saadaan seinät ja katot ympärille ja hiekka sulatettua. Onnisuu kuulemma jollain
routamatoilla kivuttomasti, sanoo ammattilaiset.
19.11.
Runkokuvissa havaitaan muutamia mittaepäselvyyksiä, kun ikkuna-aukko ei
osunutkaan aivan oikeaan kohtaan. Arvotaan vähän aikaa mittoja, missä menee
pieleen. Ongelma ratkeaa pienen tuumailun jälkeen ja siirretään paria tolppaa
oikealle paikalle. Kirvesmies oli tulkinnut yhden mitan virheellisesti
perustuksen ulkomitaksi, mutta kyseessä olikin seinän ulkomitta, josta aiheutui
n. 10cm ero.
Rakennusmiehet kaipaavat myös hieman tarkennuksia kattotuolien osalta.
Rakennesuunnittelija aikoo käydä työmaalla selvittämässä
20.11.
Puran vanhan seinä elementtiä ja räystään päätyä palan matkaa. Seinän osalta
pitäisi päästä kuulemma vanhan osan eristeeseen käsiksi, mutta ongelma on siinä
että siellä ei ole eristettä. Jätän homman sikseen, ja neuvotellaan aiheesta
vielä maanantaina, koska operaatio on mielestäni turha.
22.11.
Työnjohtaja on sitä mieltä että vanhan seinän olemattomaan eristeeseen
täytyy saa liityttyä ettei jää kylmäsiltaa. Itselläni on epäilys homman
mielekkyydestä, mutta menköön. Rakennusmiehet purkavat nurkan ja seinärakennetta
ja räystäitä välttämättömin osin.
26.11.
Illalla jatkoin seinäelementin ulkolaudoituksen purkua, kunnes iskee taas
epäilys. Elementissä huolestuttavan vähän kantavaa materiaalia ja iskee epäilys,
josko ulkolaudoituksella on roolinsa tuon kantavuuden suhteen.
30.11.
Homma etenee huolestuttavan hitaasti. Välillä rakennusmiehet on toisella
työmaalla ja liitoskohta aiheuttaa hidasta puuhastelua.
Huomataan taas virhe rakennekuvissa. Välipohja on piirretty väärään korkoon, tai
koko rakennuksen korkeus on väärä. Toteamme tarkistusmittausten jälkeen, että
välipohjaa täytyy laskea n. 40cm, että saadaan yläkertaa korkeutta riittävästi,
eikä alakertaan jää 3m huoneita.
Tästä aiheutui sitten seuraava huoli, että saadaanko alakerran ikkunat mahtumaan
samaan korkoon vanhojen ikkunoiden kanssa. Vähän tiukoille menee, mutta onnistuu
sentään.
10.12.
Edelleen edistys hidasta. Kattorakenteet on yllättävän työläitä. Touhua on
hidastuttanut mm. uuden harjalinjan saaminen oikeaan korkoon ja
yhdensuuntaiseksi vanhan osan kanssa. Lisäksi kattopalkkien päitä täytyy
veistellä, joka on myös hidasta, että tulee oikeaan mittaan.
Taas on mitoissa hämminkiä. Yläkerran päätyyn tuleva tuletusparveke ei tahdo
osua kohdalleen. Mittaillaan ja katsellaan kuvia kirvesmiesten kanssa, mutta
ongelma ei aukene. Päätetään, että minä tutkin asiaa illalla lisää.
Pitkällisen kuvien pyörittämisen ja ristiintarkistuksen jälkeen löytyi pari
virhettä kuvista. Arkkitehdin mitoituskuvassa ulkoseinän paksuus on muutaman
sentin vähemmän kuin todellinen seinä paksuus. Myös tuuletusparvekkeen oven
mitoitus oli virheellisesti kopioitu alapuolella olevan alakerran ikkunan
mitoituksesta, eikä täsmännyt kuvan kanssa. Oikeat mitat löytyi loppujen
lopuksi. Näköjään täytyy loppujen lopuksi itse kaikki tarkistaa ja korjata
vaikka on vino rivi kalliita suunnittelijoita palkattuna.
Kyselin väliaikatietoja runkotöiden laskusta, ettei menisi liikaa budjetin yli.
13.12.
Kävin selvittämässä mittaepäselvyydet työmaalla ja homma jatkuu taas.
20.12.
Sain laskuja runkotöiden osalta loppuviikosta. Aamulla ilmoitin porukalle, että
pannaan tämän viikon jälkeen homma poikki ja täytyy jatkaa omin voimin, kun
muuten ei rahat riitä. Osassa laajennusta on jo aluskate päällä ja porukan
tarkoituksena oli tehdä tuulensuojalevytys seuraavaksi. Ehdotin, että laittavat
mieluummin välipohjapalkit paikoilleen ja teen levytyksen itse.
23.12.
Rakennusmiehet poistuivat joulun viettoon. Runko on pääosin pystyssä, aluskate
päällä. Tuulensuojalevyt, ikkuna-aukkojen ikkunapenkit ja yläkerran lyhdyn
sivuseinät puuttuvat.
Sain loputkin laskut viimeistä viikkoa lukuunottamatta. Rungon osalta budjetti
ylittyi roimasti suunnitellusti, jopa tuplaantui. Loppusaldo on samaa
kokoluokkaa kuin alkuperäisessä tarjouskilpailussa mukana ollut "tajuttoman
kallis" putiikki, ja homma on vielä hieman keskenkin.
Viiveitä ja lisäkustannuksia tuli mm. muutamista suunnitteluepäselvyyksistä,
vanhan osan liitoksesta ja muutamista lisähommista jotka oli alunperin tarkoitus
tehdä itse. Tavallaan olen järkyttynyt tähän asti palaneesta rahamäärästä, mutta
toisaalta ei kannat stressaantua liikaa, koska ei homma voi enää keskenkään
jättää. Täytyy toivota, että jatko menee paremmin ja tehdä pientä priorisointi
ja jopa karsintaa alkuperäisistä tavoitteista.
Kuvittelin, että homma on hyvin suunniteltu ja budjetti pitää, mutta se
osoittautui vain kuvitelmaksi. Ilmeisesti rakentamista ei voi suunnitella ja
budjetoida oikein, muuten kuin vähintään tuplaamalla järkevältä kuulostavat
kulut.
28.12.
Soitin valvojalle, että voi käydä tarkistamassa rungon. Aikoi käydä jossain
välissä.
Tämän vuoden osalta homma on paketissa ja päättyi vähän kehnoissa merkeissä
projektin osalta, kun budjetti on heittänyt volttia. Toisaalta tapaninpäivän
tsunami on osoittaunut sen mittakaavan katastrofiksi, että siihen verrattuna
oman rakennusprojektin ongelmat on hyvin pieniä.
Toivotaan ensi vuodesta kaikin puolin parempaa!
|